Hei vaan kaikille, ehjänä ollaan. Sattuipa huonoon aikaan tämä meidän kirjoitteluinnokkuuden lamaantuminen. Nimittäin viime päivien maailmanlaajuisen uutisoinnin vuoksi olisi ollut varmasti aivan hyvä laittaa jotain koordinaattia tänne, mistä useimmat varmasti eloamme seuraa.
Ainiin, täytyykin tähän väliin kiittää kaikkia jotka ovat laittaneet kommenttia ja kuulumisia tuonne alle. Niitä on mukavaa lukea, varsinkin tässä vaiheessa kun ajatukset alkavat jo suuntautua kotimaan kamaralle. Oma "suomielämä" kun ei ole mennyt eteenpäin ollenkaan tällä 3 kuukauden jaksolla. Siellä taas on ehtinyt tapahtua paljonkin. Helpottaa palautumista elämän rytmiin kun tietää ja osaa jo vähän aavistaa mitä odottaa. Ja paljoa me jo odotetaankin.
Tällä hetkellä siellä Suomessa saadaankin varmasti paljon tietoa Thaimaan tilanteesta, joten niiltä osin ei varmaan tarvitse kertausta, vaikka se opintojen äiti onkin. Täällä mekin olemme lueskelleet enimmäkseen suomalaisen median lähettämiä tietoja. Useimmat niistä onkin aivan hyviä kanavia. Ehkä kuitenkin kannattaa kärjekkäimmät ja tunnepitoisimmat uutiset suodattaa kelpo mediakriittisen seulan läpi. Meille täällä näyttäytyvä arkitotuus on se, että elämä kaduilla on aivan normaalia.
Tänään me oltiin Tuulian kanssa kaupungilla viettämässä vapaapäivää ja tekemässä joitain "viimehetken" ostoksia. Arvioitiin aamulla seuraamastamme suht reaaliaikaisesta bangkokilaisesta viestimestä, että alueilla joihin olemme menossa ei ole mitään normaalista poikkeavaa. Eikä siellä ollutkaan. Ainot asia minkä huomasimme, oli se, että oikeastaan juuri kenelläkään ei näkynyt keltaisia paitoja, joita ihmiset yleensä arkipäivisinkin käyttävät. Tällä hetkellä keltainen paita olisi kaiketi kannanotto, sillä hallituksen vastainen PAD ryhmä käyttää keltaisia paitoja.
Tällä erää ei kummempia kuulumisia. Vähiin käy aika ennenkuin loppuu. Meillä viimeinen 7 päiväinen työjakso voidaan laskea alkavaksi huomenna, vaikka vietämmekin huomenna vapaata. Viikko pitää vielä sisällään monta kivaa juttua, kuten erään nuoren parin häät ja SLS:n suomalaistyön kauneimmat joululaulut.
Aivan mahtavaa että muistatte meitä, mekin teitä! Moi Moi!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Kiitos Janne Ja Tuulia viestistä!
Nyt viimeistään sai huokaista helpotuksesta. Olemme kyllä täällä kotona (lahdessa) olleet hyvin luottavaisia olonne suhteen.
Tuulialle lämpimiä terveisiä Lotilan perinteisestä joulukonsertista, Tanelin viimeisestä sellaisesta:) Oli mahtava konsertti! Kuulimme mm. Konsta Jylhän joululaulun seitsemän pojan soololla, pieni taivaan enkeli..(molemmat 5.luokkien kuorolta), kuutosten Lullaby oli upea Anun sovittamana ja kyllä oli soudinkin jotain selkäpiissä tuntuvaa. Siinä nyt päällimmäisiä. Näin oman, pienen tummatukkaisen pikkutyttönikin laulavien lasten joukossa...
Nauttikaa te joululauluista SLS:n kauneimmissa joululauluissa! Täältä alkaa ilmeisesti joulumaisemat kadota. Tänään on jo vihmonut vettä..
Tsemppiä viimeisiin työpäiviin!
Enkeleitä suojaksenne lähettää äippä
Moikka Tuulia & Janne,
Vihdoinkin sain sivunne auki, kun sain Eskolta uuden osoitteen. Olin kuullut näet puhelimessa väärin ja päädyin sillä yritykselä ties kenen sivuille ;)
Mukava kuulla, että olette hyvissä ruumiin ja sielun voimissa. Täältä käsin kaikki viime päivien tapahtumat kuulostavat aika pelottavilta. Tosin journalistit osaavat kyllä höystää juttujansa, jotta kiinnostavuus säilyisi, mutta siitä huolimatta, totta kai sitä pelkää "omiensa" puolesta ja toivoo, että olette turvassa.
On teillä ollut melkonen reissu. Kyllähän tuossa on sulattelemista pitkäksi aikaa ja varmasti on vaikea kertoa kaikille kaikkea yksityiskohtaisesti. Ja vaikeahan se on täysin ymmärtääkään kaikkea sitä teidän kokemaanne ja näkemäänne.
Täytyy jossakin vaiheessa yrittää päästä "kuulolle", kun palaatte Suomeen, niin saatte kertoilla tarkemmin koko kolmen kuukauden jutut.
Joulun tunnelmaa tässä yritän hamuilla kiinni jo itsekin. Tänä vuonna vietänkin Joulun issekseen Espoossa.. tehden tietoturva- ja tietosuoja opintojakson seminaaritehtävää.. kuulostaa jo nyt.. houkuttelevalle. Toki käyn kirkossa ja yritän rentoutua ja lepäillä ja kuunnella kaunista joulunajan musiikia. Tunnelman "hamuiluuni" olen varannut lipun jouluviikolle Helsingin Tuomiokirkkoon Bachin jouluoratorion. Olen kerran ollut kuuntelemassa ja ihastuin ikihyviksi. Mennäänhän me Nellin kanssa herkistelemään jo ensi maanantainan Cantores Minoreksen joulukonserttiin samaiseen paikkaan.
Luontoäiti hoiteli meille jo joulumaiseman, kuten varmasti olette jo kuulleetkin. Totesinkin juuri tänään töissä, että suomalaiset yllättää joka vuosi kaksi asiaa: talventulo ja joulu. Molemmat näkyvät saavan "kylän" sekaisin, joista ensiksi mainittu kuluvan viikon maanantaina, kun lunta tupsahti tänne pääkaupunkiseudullekin ihan kiitettävästi. Lapset ovat innoissaan, kun kerrankin pääsee pulkkamäkeen ennen helmikuuta. Toinen tyytyväisten joukko oli taksiautoilijat, joille kyytejä riitti, kun maanantai aamuna autot olivat parkkiksilla kinosten alla ja takana ja tiet auraamatta ja junat myöhässä jne.
Omalla tavallaan tilanne oli hieman hullunkurista hössötystä. Paras juttu oli tänään, kun eräs kolleega kertoi miehensä lähteneen maanantaita vasten aamuyöllä tekemään lumitöitä, ettei lumet ehdi sulaa ja koska viimetalvena kyseinen nautinto jäi niin vähiin. Toivottavasti lähipäivien nollakelit eivät vie kaikkia lumia mennessään.
Että pienet ne on murheet tällä meillä.
Voikaa hyvin ja tulkaa terveinä kotiin :)
Halauksin, Riitta-"täti"
Adventin aattona, launtai-iltana
Rakkaat terveiset Janne ja Tuulia koti-Kuopiosta. Vähiin todella käy ennenkuin loppuu teidän aikanne siellä maailmalla. Onpa tuo ikäväkin ehtinyt yllättämään. Tärkeintä on, että olette voineet hyvin. Kolme kuukautta on sekä pitkä, että lyhyt aika. Kirjoittaminen on jäänyt "vähiin", eli olemattomaan. Kaiketi se on niin, että kun katsellaan toisiamme tuon "vekottimen " välityksellä, eipä huomaakaan enään kirjoitella.
Vetelette varmaankin tällähetkellä unia. Meillä täällä on saunahetki alkamassa. Huomenna Ella ja Oona tulevat adventin viettoon, Mikolla ja Sannalla työsunnuntai. Läähdemme iltapäivällä tyttöjen kanssa Kallaveden kirkolle adventtihartauteen. Siitä se joulun odotus alkaa.
Taidetaan tässä yhdessä laskeskella viimeisiä viikkoja, te siellä palataksenne koti-Suomeen, minä siirtyäkseni "laiskottelemaan". Eiköpä se sitä ole "vanhuuseläkkeelle" lähtö, näin työkiireistä katsottuna. Tuntuu mukavalta ajatella, että voin Nooan ja teidän kaikkien luona piipahdella puoleen junalipun hintaan, ikkäänkuin lastenlipulla.
Ensi sunnuntaiksi iskä järkkäsi Marjasen Jaanan kanssa konsertin, Puijon kirkolle, OMA ry:n hyväksi. Saanpa kuunnella kaunista musiikkia ja lähteä työn humusta rauhallisin ja kiitollisin mielin.. työt tehty on.. nelkyt ja risat!
Nyt on viisasta lähteä tuonne saunan puolelle ja unten maille.
Teille sydänlämpöiset terveiset ja halaukset. Taivaan Isän hyvään huolenpitoon, enkeliunia!
Teistä kiitollinen ja ylpeä äiti, iskän aatoksin yhtyy!
Lähetä kommentti