Mukdahan: osa 1.

Takaisin kotona, siis Bangkokissa.
Kirjotellaan nyt parissa osassa tänne meijän viikonlopusta kun siinä on niin paljon kerrottavaa!

Torstaina vietettiin päivää ihan normaalisti täällä Laksissa, pestiin pyykkiä ja pikkuhiljaa pakkailtiin kamoja Mukdahanin leiriä varten. Lähtö oli siis sovittu yhdeksäksi. Niimpä me sitten lähdimme n. klo 21 kurvailemaan taksilla kohti Bangkokin yhtä yliopistoa, josta bussimme meidät noukkisi kyytiin. Kaikki sujui tosi hyvin ja bussikin löysi meidät oikeasta paikasta. Onneksi sinne oli jäänyt tilaa ja me saatiin Jannen kanssa paikat kakkoskerroksen keskiosasta. Norjalainen pari täältä Laksiista istui meidän viereen. Olimme kuulleet jo ennakkoon, että bussissa on vaikea nukkua koska paikalliset tykkäävät tehdä kaikkea muuta kuin nukkua bussissa mm. laulaa karaokea. Alkumatkasta kuunneltiinkin stereoista paikallisia viisuja, mutta jo puolen yön aikaan bussissa oli oikeastaan täysi hiljaisuus ja valot pois. Mekin koitettiin kovasti saada unta ja nukuttiinkin ihan hyvin, paremmin kuin lentokoneessa. Penkit sai mukavasti puolimakuuasentoon.

Matka Mukdahaniin kesti siis aamuseitsemään asti, muutaman pysähdyksen kanssa. Mukdahan on suht pieni kaupunki aivan Laosin rajalla Mekong-joen varrella. Matkaa sinne Bangkokista kertyi n. 650-700 kilometriä. Olimme siis perillä klo 7 aikaan ja pysäköimme bussimme kaupungin turistikeskuksen pihaan. Päätimme koko konkkaronkka lähteä etsimään jostakin aamupalaa. Meitä oli siis kaksi bussillista jengiä Bangkokista. "Hyvin" nukutun yön jälkeen oli ihana astua bussista ulos lämpimän raikkaaseen ilmaan! Vähän niin kuin Suomessa kun silloin joskus oli kuuma kesä.. :) Käveltiin sata metriä busseilta ja oltiin Mekong-joen rannassa. Siinä sitten hetki tölläiltiin suurta, kaunista mutta likavetistä jokea ja Laosia, joka siinsi joen toisella puolen. Toisen bussin kyydissä oli myös tullut muita norjalaisia vapaaehtoisia ja vaihdoimme sanasia heidänkin kanssaan. Löysimme myös hyvän ravintolan syödä aamupalaa ja istuimme siinä aika pitkään. Syötiin muuten aamupalaksi paistettua riisiä kanan kera.. Mutta oli tosi kiva olla paikallisten seurassa ja tehdä paremmin tuttavuutta. Meidän onneks ne vielä osas hyvää englantia. Meidän oli siks "pakko" viettää aikaa keskustassa, koska leiri alkoi virallisesti vasta illalla. Niimpä ennen puolta päivää ajoimme busseinemme leiripaikalle joka oli n. 6km keskustasta.

Kun pääsimme sinne, valmistelut olivat ehkä puolessa välissä ja siksi me saimme Jannen kanssa kyydin hotellillemme. Otimme pienet (n. 2 tuntia) päiväunet ja haimme paikallista lounasta yhestä kivasta paikasta. Kuudelta tuli kyyti noutamaan meitä leiripaikalle. Leiri alkoi päivällisellä ja sen jälkeen oli ensimmäinen yhteinen tilaisuus. Leirillä oli kaiken kaikkiaan n. 230-250 ihmistä Thaimaasta, Laosista, Norjasta, Suomesta ja yksi vanhempi nainen Filippiineiltä. Kambodzalaiset eivät päässeet tulemaan sillä Kambodzalla ja Thaimaalla on ollut yhteenottoja rajalla viime viikolla. He eivät voineet poistua maasta.

Jotakin taustaa, leiri oli siis norjalaisten lähettien ja vapaaehtoisten järjestämä ja ensimmäinen laatuaan Thaimaassa. Norjan lähetysjärjestö on paljon tukenut leiriä ja ennen kaikkea paikallisia, että he voivat osallistua leirille. Leiriläiset olivat eri luterilaisista seurakunnista ympäri Thaimaata ja n. 2o kpl oli Laosin puolelta.

Takaisin asiaan.. Perjantai-iltana päivällisen jälkeen leiri virallisesti alkoi. Oli mahtava tunnelma, paljon nuoria kokoontuneena yhteen ylistämään Jumalaan ja näkemään toisia kristittyjä ympäri maata ja maailmaa. Leirin norjalainen houseband soitti ja säesti lauluja ja niiden lomassa oli puhetta, ja myös kaikenlaista thailaista aktiviteettia. Oli välillä jopa vähän kotoinen olo kun oli tuttuja lauluja ja samanlaista leiritunnelmaa. Oli ihana kun sai vain olla ja nauttia, olla itse osallisena leiristä.