Leirielämää part 2.

Lauantaiaamu valkeni edellisen vuorokauden aikana saatuun unimäärään suhteutettuna virkeänä. Hotellin sängyt olivat mukavan isot ja pehmeämmät kuin meillä täällä Bangkokissa, joten uni maittoi. Aamiainen oli kattava ja thaimaalaiseen tapaan raskas. Me tyydyttiin suurimmaksi osaksi paahtoleipä-kahvi linjaan, vaikka tarjolla olisi ollut riisit ja kanat ynnämuut herkut.Kahdeksan aikaan meitä tuli noutamaan minibussi, jossa olikin jo muita kyytiläisiä mm. vanhempi nainen, joka tuli Filippiineiltä asti leirille.

Leirin varsinainen ohjelma olikin alkanut jo paria tuntia aikaisemmin. Jännää, kun edellisenä iltana leiriläiset menivät nukkumaan vasta puolen yön aikaan, niin seuraavana aamuna eka ohjelma alkoi kuudelta. Kertoo jotain siitä paljonko ihmiset täällä nukkuvat yöllä. No se kuudelta ollut ohjelma oli ollut jotain jumppatunteja, joihin sitten esim. norjalainen ystävämme ei ollut osallistunut, vaan oli mieluummin kääntänyt kylkeä.

Aamupäivä jatkui siitä mihin edellinen ilta oli jäänyt. Kuultiin joitain puheenvuoroja paikallisilta työntekijöiltä ja norjalaiselta aktioväeltä, ja vietettiin aikaa yhteydessä laulaen. Ennen lounasta nuoriso sai ilmoittautua yhteen kuudesta workshopista, jotka alkoivat iltapäivällä. Oli jollain tapaa liikuttavaakin nähdä pitkä liuta nuoria jonottamassa esimerkiksi kanavaan nimeltä Forgiveness. Siinä oli ilmassa jotain niin upeaa vertauskuvallisuutta että oli vaan pakko räpsiä valokuvia. Valokuvien räpsiminen oli muutenkin huudossa meidän kahden keskuudessa, ja tuliaisina kotiin tuotiin viitisensataa digikuvaa.

Lounasta syötiin taas hyvällä ruokahalulla. Riisi on täällä vaan niin hyvää, että siihen ei osaa kyllästyä. Ruokailutilanteisiin leirillä kuului muuten olennaisena osana keskustelut norjalaisten kanssa. Tutustuttiin viikonlopun aikana useisiin skandinaaviveljiin ja vaihdettiin joidenkin kanssa jopa mailiosotteita.

Ruuan jälkeen oli ohjelmassa toimintaa nimikkeellä Activities in groups. Se oli jotain sellaista, mihin ollaan suomalaisilla leireilläkin totuttu. Tää rastirata jonka paikalliset oli järjestänyt sisälsi lähemmäksi kymmenen erilaista rastia, joihin ryhmänä vuoron perää osallistuttiin. Suomalaiseen meininkiin verrattuna harjoitteet olivat osin astetta rankempia. Varmaankin puoliin rasteista kuului jollain tapaa kastumista tai sotkemista. Oma lemppari oli ehkäpä rasti, jossa yritettiin etsiä joesta hiekkaan haudattuja kananmunia. Vettä oli polveen asti, joten väkisinkin kisaajat joutuivat kulkemaan käsipohjaa löytääkseen munia.

Me säilyttiin Activityistä kuivina ja hyvissä ruumiinvoimissa muutenkin. Otettiin nimittäin enimmäkseen vaan kuvia tapahtuneesta. Rastirata oli sen verran haastavaa setitystä, että sen kesto olikin tuntia enemmän mitä ohjelmasta oli sille varattu. Seuraava homma, eli seminaarit siirtyivätkin reilulla tunnilla eteenpäin. Odotellessa meillä oli taas aikaa sosialisoitua paikallisten ja norjalaisten kanssa. Iltapäivällä oli ajoittain kuumakin, joten me juotiin virkistykseksi "kioskista" ostettuja ananas-jäähile pirtelöitä.

Seminaarit alkoivat sitten tunnin ja rapeat myöhässä. Me osallistuttiin pajaan joka kertoi Laosin kirkosta. Oli ehkä hieman vaikeaa keskittyä esitelmään, jossa diashow diagrammeineen kertoi seurakunnan hallintorakenteesta thain kielellä, ja samalla enkun kielinen tulkkaus kertoi kaiken tarvittavan siitä miten seurakuntatyö jakautuu työmuodoittain ja -alueittain. No joka tapauksessa se kuva mikä meille ehti tuon reilun tunnin aikana välittyä Laosin seurakuntatyöstä oli kai melko paikkaansapitävä. Jotain erityistä ja alkuseurakuntamaista siinä oli. Voitte googlettaa sitten lisää jos tämä selostus herätti enemmänkin kiinnostusta.

Ehkä edellinen kuvaus latistaa hieman koko workshopien merkitystä nimenomaan nuorille. Siellä oli nimittäin muitakin vaihtoehtoja, ja esimerkiksi illalla me päästiin näkemään työpajojen varsinaista hedelmää. Tanssiworkshopin nuoret esittivät opettelemansa tanssin ilta-celebrationissa, joka eteni saman tyyppisellä kaavalla kuin edellisenä iltana. Oli tosi hienoa nähdä päivä toisensa jälkeen nuorten oikeasti syttyvän noista tilaisuuksista. Illalla oli vielä erilaisia show-numeroita, mitä varten jokainen halukas olisi saanut ohjelmanumeron järjestää. Me kuitenkin saatiin kyyti hotellille, mikä oli siunaus, sillä kello oli jo lähempänä puolta yötä. Ohjelma oli venynyt ja paukkunut sen verran, että nuoret olivat salissa siis kuulemamme mukaan reilusti puoleen yöhön.

Me päästiin kuitenkin nukkumaan, ja ehkä tämä on myös kohta johon jätän kirjoittamisen tältä päivää. Täytyy hakeutua pussilakanan paremmalle puolelle, sillä tämä vuorokausi on ollut kaikella tapaa väsyttävä. Kerrottakoon huomenna lisää :)